FANDOM


Tasohyppelypelit on yksi videopelien lajityyppi, joissa yleensä ohjataan pelihahmoa hyppäämällä erilaisten tasojen päälle. Vaikka tasohyppelypelit jaetaan klassisesti 2D- ja 3D-peleihin, näidenkin ryhmien sisällä on paljon hajontaa. Tasohyppelypelit ovat videopelien tunnetuimpia edustajia.

Yleisiä tasohyppelypelien elementtejä ovat muun muassa:

  • Yksinkertaiset kontrollit, jotka helpottavat reagoimista varsinkin toimintapitoisissa peleissä
  • Monentyyppiset miljööt (klassisimmat: metsä, luola, rakennus, pilvimaa, jää/lumi)
  • Kerättävät esineet (esimerkiksi kolikot, hedelmät, bonus-esineet)
  • Pelaaja puolustautuu usein joko heittämällä vastustajaa esineellä tai hyppäämällä tämän päälle. 3D-tasohyppelyissä voi olla monimutkaisiakin liikkeitä ja monia eri aseita.

Varhaiset tasohyppelyt Muokkaa

Tasohyppelypelien pioneereihin kuuluvat sellaiset pelit kuten Donkey Kong ja Pitfall. Varsinkin kotikonsoleiden ilmestyessä tasohyppelyt tulivat varsin kuuluisiksi sillä monet konsoliyhtiöiden maskottipelit (Nintendon Mario, Segan Sonic ja PC Enginen PC Kid) olivat tasohyppelypelejä. Näiden pelien katsotaan yleisesti sopivan kaikenikäisille mutta poikkeuksia löytyy etenkin 3D-aikakauden tasohyppelyistä. Pelien teemat vaihtelevat laidasta laitaan. Usein myös lisenssipelien eli elokuviin tai tv-sarjoihin perustuvien pelien lajityypiksi valittiin tasohyppely.

Varhaisissa tasohyppelypeleissä ruutu ei usein vierinyt mihinkään suuntaan. Esimerkiksi Manic Minerissä (1983) ja Lode Runnerissa (1983) kerättiin liikkumattomien ja yhteen ruutuun mahtuvien pelialueiden sisältä esineitä, jotka kerättyään pelaaja pääsi seuraavaan ruutuun. Toinen mahdollisuus oli, että pelialue koostui useammasta ruudusta, mutta ruudut olivat paikallaan ja vaihtuivat ruutujen reunalle kuljettaessa (esimerkiksi Monty on the Run, 1985). Jo vuoden 1982 Pitfall sisälsi jonkinlaisen sivusuunnassa oikealle päin vierivän pelialueen ja vielä Super Mario Bros. (1985) perustui yksisuuntaiseen maisemien vierittämiseen. Pian ruudun vieriminen mahdollistui joka suuntaan, jolloin pelialueista tuli entistä suurempia. Yksi tunnetuimmista tasohyppelyistä, Taiton Rainbow Islands (1987) erottui joukosta vierittämällä maisemaa vain pystysuunnassa.

Pelihahmojen ominaisuudet Muokkaa

Vihollisten nitistämiseen on tasohyppelypeleissä tarjolla hyvin erilaisia vaihtoehtoja. Suoraviivaista ampumista sisältää vain noin puolet tasohyppelyistä. Yksi vaihtoehto ampumisen sijaan on vihollisen päälle hyppääminen kuten Super Marioissa. Pelissä Chuck Rock (1991) lihava luolamies mätkii vihollisia vatsallaan. Sonic-siili taas voi kieriä vihollisten päälle, jos vauhtia on tarpeeksi, ja Magic Pocketsin (1991) sankari muodostaa taskussaan pieniä hurrikaaneja, jotka lennättävät viholliset pois. Yksi tapa saada peleihin vaihtelua on ollut hahmojen kontrolloinin monipuolistaminen. Taiton pelissä New Zealand Story (1988) pelihahmo pystyi takavarikoimaan omaan käyttöönsä vihollisten lentolaitteet. Super Marioissa on käytetty myös monia keinoja, kuten hahmojen kykyä nostaa ja heittää tavaroita, sekä erilaisia pukuja jotka antavat hahmolle uusia ominaisuuksia ja kykyjä, sekä ratsuja, joita hahmo voi käyttää hyväkseen. Pelissä James Pond 2: The Robocod (1992) pelihahmo, evillään kävelevä kala, pystyi venymään pystysuunnassa äärettömän matkan, suojautumaan panssaripaitansa alle, lentämään kylpyammeella sekä roikkumaan katossa.

3D-grafiikka Muokkaa

1990-luvulla merkittävä murros oli kolmiulotteiseen grafiikkaan perustuvien pelien ilmaantuminen. Kolmiulotteiset tasohyppelypelit tapaavat olla paljon toimintapitoisempia ja esineiden keräilyyn keskittyviä, kuten Super Mario 64. Myöhemmistä tasohyppelypeleistä löytyy myös suoraan aikuisille tarkoitettuja pelejä kuten Alice, joka on synkkä versio lastensadusta Liisan seikkailut ihmemaassa, sekä Evil Twin. Myös pelit kuten Jak and Daxter sekä Ratchet and Clank on suunnattu paljon vanhemmille pelaajille kuin klassiset värikkäät tasohyppelyt. Uudet tasohyppely tuntuvat myös keskittyvän enemmän teknologian ja aseiden hyöyntämiseen, mikä saa ne ajoittain muistuttamaan enemmän ampumapelejä.

Huomattavimpia tasohyppelypelejä Muokkaa

  • Space Panic (Universal, 1980)
  • Donkey Kong (Nintendo, 1981) — esitteli Marion ensimmäistä kertaa (joskin nimellä Jumpman)
  • Pitfall! (Activision, 1982)
  • Miner 2049er (Big Five Software, 1982)
  • Manic Miner (Bug-Byte, 1983)
  • Chuckie Egg (A'n'F, 1983)
  • Monty on the Run (Gremlin Graphics, 1985) — ZX Spectrum & CBM 64 -klassikko
  • Super Mario Bros. (Nintendo, 1985) — ehkä tunnetuin tasohyppelypeli; kaikkien aikojen eniten myynyt videopeli
  • Mega Man (Rockman) (Capcom, 1987)
  • Castlevania-sarja (Konami, 1987) — goottinen toimintatasoloikka
  • Captain Comic (Michael Denio, 1988) — mahdollisesti ensimmäinen IBM PC -yhteensopiva tasohyppely
  • Prince of Persia (Brøderbund, 1989)
  • Turrican (Factor 5), 1990 — alun perin Commodore 64:lle tehty ampumishyppely, joka levisi jatko-osineen muille formaateille
  • Super Mario Bros. 3 (Nintendo, 1990) — tuottoisin konsolipeli ennen Pokémonia
  • Commander Keen (id Software, 1990) — ensimmäinen merkittävä IBM PC -tasohyppely
  • James Pond 2: Robocod (Millenium), 1991 — ehkä tunnetuin alun perin 16-bittisille tietokoneille (Amiga/Atari ST) tehty tasohyppely
  • Sonic the Hedgehog (Sega, 1991) — ensimmäinen tasohyppely, jota yleisesti pidettiin kilpailijana Mario-peleille
  • Earthworm Jim (Shiny Entertainment, 1994)
  • Donkey Kong Country (Rareware, 1994) — esitteli vallankumouksellista, tietokoneella luotua 3D-grafiikkaa
  • Rayman (Ubi Soft, 1995), — yksi maailman tunnetuimmista videopelisankareista
  • Super Mario 64 (Nintendo, 1996) — ensimmäinen todella 3-ulotteinen tasohyppely

Ad blocker interference detected!


Wikia is a free-to-use site that makes money from advertising. We have a modified experience for viewers using ad blockers

Wikia is not accessible if you’ve made further modifications. Remove the custom ad blocker rule(s) and the page will load as expected.

Ympäri Wikian verkkoa
Hae mainospaikkaa

Satunnainen wiki